Tiedättekö sen tunteen, kun asiat eivät tunnu olevan oikein sisällänne, ja ette kykene tekemään niille mitään... Ja kun haluaisitte valittaa niistä, tiedätte ongelmanne olevan mitättömän pieniä muiden ongelmiin verrattuna.... On suorastaan hävettävää edes avata suutansa ja päästää muutamaa angstin säveltä sisältään.

Tämä on ensimmäinen merkintäni tänne. Sivuston nimi on loppujen lopuksi vuodatus.net, joten annan anteeksi itselleni, että avaan suuni mitättömän pienistä "ongelmistani".

Elämä vain tuntuu juuri tällä hetkellä niin turhalta. Ei siis turhalta sillä tavalla, että heitetäänpä nyt tämä elämä pois, vaan tarkoitan sitä, että tallon paikoillani kuin rikkinäinen lelu. Olen tallonnut jo nämä pari vuotta. Sitä odottaa, että jotakin tapahtuu. Mutta hemmetti, eihän mitään tapahdu jollei tee mitään. On turhauttavaa tietää se, ja olla silti tekemättä mitään. Olen aikaansaamaton ihminen. Hauska tutustua.

Olen kuin puu joka ei osaa hajottaa lehtivihreätä. En osaa näyttää muita värejäni. Olen ruskaton. Kuulostaapa se rumalta.